Mikä mies?

Oma polkuni Liikuntakeskus Buugin työntekijäksi on ollut mutkia täynnä. Valmistuttuani Turun Normaalikoulun lukiosta vuonna 2011 aloin miettimään, että mitähän sitä elämällään tekisi. Yllättävän vaikeaa oli miettiä, että mikä oikeasti kiinnostaa ja mitä haluaisi tehdä työksi. Muistaakseni jossakin testissä minulle tulevaisuuden ammatiksi valikoitui ahtaajan ammatti. Kiinnostuksen kohteissa oikeastaan ainoana yhteisenä tekijänä eri kyselyjen välillä on minulla ollut aina liikunta. Ajattelinkin heti, että liikunnan parissa haluan ehdottomasti olla tekemisissä. Hain lukematta Jyväskylän yliopistolle liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja sanomattakin on selvää, ettei se hirveän hyvin mennyt. Sitten tuli armeija jonka jälkeen palasin saman kysymyksen äärelle: mikä minusta tulee isona? 

Työnhaku oli ollut jo pitkään käynnissä kunnes pääsin Turun korkeimmalle mäen nyppylälle töihin, Hirvensalon Hiihtokeskukseen. Työ oli mielekästä ja parasta siinä oli se, että sai olla ulkoilmassa. Muutama kausi vierähti hiihtokeskuksella ja myös ajatus liikunnanohjaajan tai liikuntaneuvojan ammatista heräsi.  

Vuoden 2013 syksyllä aloitin opinnot Kisakallion Urheiluopistossa. Elämäni parhaat kaksi vuotta vietin liikuntaneuvojan opintojen parissa. Jo opiskelujen alkumetreillä tiesin olevani minulle oikeassa paikassa ja tämä ajatus vahvistui kokoajan. 
Sitten koitti vuosi 2015 ja kevät. Liikuntaneuvojan, personal trainerin, uimaopettajan ja voimisteluvalmentajan paperit olivat kädessä ja kesätyöpaikka Turun tyylikkäimmällä kuntosalilla Silverplus kuntoklubilla. Olin onnekas päästessäni heti oman alan hommiin ja vielä sellaiseen paikkaan, jossa tykkäsin olla. Olen kiitollinen siitä ajasta, minkä sain viettää Silverplussalla, mutta elämä vei kohti Jyväskylää.Todella pitkältä tuntuneen työnhaun jälkeen vihdoin onnisti, ja tulikin vielä täysosuma. Pääsin Liikuntakeskus Buugille personal traineriksi, ryhmäliikuntaohjaajaksi sekä asiakaspalvelun työntekijäksi.